Elinan nivelrikkotarina: ”nivelrikkodiagnoosi ei ollutkaan maailmanloppu”

Nopeatempoiseksi tekijätyypiksi itseään kuvaileva Elina ehti jo pelästyä, että elämä on muuttunut lisääntyvien kipujen odotteluksi.

Turun yliopistollisessa sairaalassa Elina Melasniemellä on ikioma valtakunta. Sen nimi on Ellula ja koko sairaalan väki tietää mistä on kyse.

– Hoidan sisätautikirurgisena hoitajana plastiikka- ja yleiskirurgista pientoimenpidesalia. Pidän paikat viimeisen päälle kunnossa, varaan leikkausajat potilaille ja toimin eri kirurgien assistenttina toimenpiteissä. Tämä on täydellistä unelmahommaa kaltaiselleni nopeatempoiselle tekijätyypille, Elina kertoo.

Muutama vuosi sitten unelmatyöstä luopuminen kävi jo useasti Elinan mielessä, sillä nivelrikon aiheuttamat kivut olivat yhdellä sanalla kuvattuna karmaisevat. Leikkaussalihoitaja on käytännössä koko työpäivän jalkojen päällä, joten kivulias nivelrikko on painajaismainen työkaveri.

Kun nyt seurailee omassa valtakunnassaan vaivatta ja vikkelästi töitään hoitavaa Elinaa, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö laadukkaita työvuosia olisi vielä runsaasti edessä.

Vauhdikkaan ja vastuullisen työnsä vastapainoksi Elina latautuu ja rentoutuu usein luonnossa liikkuen. Tästä oli kyse myös elokuussa 2016, kun Elina astui sienimetsässä kallionkoloon ja vasen polvi vääntyi aiheuttaen välittömästi kovaa kipua.

Rentouttavaksi tarkoitettu sienestys teki kivuliaiden vaiheiden jälkeen Elinasta nivelrikkopotilaan.

Rustoinen irtopala polvessa

Elinan loppukesän sieniretki päättyi lääkärin vastaanotolle.

– Jalalleni tehtiin magneettikuvaus ja polvessa todettiin useita vaurioita, muun muassa root-repeämä nivelkierukassa. Sen myötä tein syyskuussa tuttavuutta leikkaussaliin arjesta poikkeavasta kulmasta eli potilaana leikkauspöydällä, Elina muistelee.

Toimenpidekertomuksen mukaan Elinan polvessa ”uiskenteli pieni rustoinen irtopala”. Irtopala poistettiin ja nivel huuhdottiin. Nivelpinnan keskeltä löytyi läppämäinen noin senttimetrin kokoinen transkondraalinen rustovaurio. Nivelkierukan takasarvi oli irronnut sääriluusta. Se kiinnitettiin ompelemalla takaisin paikoilleen. Rustovaurio siistittiin ja vaurioalueen pohja rei’itettiin, jotta arpirustokudos pääsisi muodostumaan.

– Leikkaava ortopedi varoitti jo tässä kohtaa, että kyseessä on sen verran iso vaurio, että nivelrikko saattaa kehittyä minulle normaalia nopeammin. Jatkohoidoksi määrättiin kuusi viikkoa sauvojen kanssa köpöttelyä sekä fysioterapiaa, joka aloitettaisiin kaksi viikkoa leikkauksesta.

Operaatio oli sinällään onnistunut, mutta kipuja leikkaus ei poistanut. Heti leikkauksen jälkeen kipu oli kovien kipulääkkeiden ansiosta ajoittain siedettävää, mutta Elina tiesi, ettei hän voisi sellaisia loputtomiin syödä. Lisäksi ne aiheuttivat hänelle huonovointisuutta. Koko loppuvuosi kuluikin sairaslomalla.

Kömpelö häkkyrä arjen ”apuna”

Töihin Elina palasi vasta tammikuussa 2017, kun leikkauskivut olivat helpottaneet.

Vuosi 2018 sujui kohtuullisen hyvin, mutta sitten polvi alkoi pikkuhiljaa oireilla uudelleen. Jalka ei välillä edes koukistunut, kun polvi oli niin pahasti turvoksissa. Voimakkaat kivut saivat Elinan epäilemään, että polvessa täytyi olla jokin uusi vaurio.

Uusi magneettikuva otettiin lopulta syyskuussa 2019. Elina kuvailee magneettikuvan palautetta Bone to bone -tuomioksi. Nivelpintoja peittävä kimmoisa rustokudos oli hävinnyt eli luu oli luuta vasten. Kyseessä oli siis pitkälle edennyt nivelrikko.

Kipuun oli ehditty kokeilla kaikenlaista kuntoutuksesta ibuprofeeniin ja erilaisiin tukisidoksiin.

– Välillä söin kipulääkkeitä, jotta kipu ei estäisi fysioterapiaa, mutta eihän jatkuvalla kipulääkkeiden syömisellä voi elimistöään kuormittaa. Lopulta sain avukseni unloader-kolmipistetuen, joka oli sellainen karmea ja kömpelö häkkyrä. Mietin, että tämän kanssako pitäisi sitten elää alle viisikymppisenä?

Oikean hoidon löytyminen

Pienten sattumustenkin kautta Elina kuuli, että nivelrikon oireita voisi lievittää myös lääkehoidolla. Lääkkeeksi valikoitui lääkärin määräämä reseptillä saatava rustolääke.

– Ensin sain nivelpistoshoitoa. Sitten lääkäri kirjoitti rustolääkettä, jonka käyttöä jatkoin sitten lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Elinalle oli päivänselvää, ettei hän enää palaa kivuliaaseen arkeen. Siksi hän syö lääkettä edelleen säännöllisesti. Lääkärin kanssa mietitty sopiva lääkehoito on mahdollistanut nivelrikon aktiivisen kuntouttamisen ja aktiivisten elämäntapojen jatkumisen.

Aktiivinen kuntoutusasenne kyytipoikana

Entisiä kipuja muistellessa Elinasta tuntuu lähes käsittämättömältä, että elämä on tällä hetkellä aivan normaalia.

– Juoksulenkille en mene, mutta pystyn kävelemään ja liikkumaan haastavissakin maastoissa metsässä. Tykkään myös vesijuosta, sillä vesi on lempeä elementti keholle. Tiedän, että eläkeikä on omallakin alalla nousussa, joten uraa jalkojen päällä on vielä paljon edessä. On ihanaa, ettei enää tarvitse olla huolissaan siitä, pettävätkö jalat kesken kaiken.

Koska Elina on hoitoalalla itsekin, arvelee hän olleensa esimerkiksi fysioterapeutille keskivertoa helpompi potilas. Kuntoutuksen perusasiat ovat olleet jo valmiiksi hyvin hallussa eikä terveellisten elämäntapojen merkityksestä ole tarvinnut hänelle luennoida. Tupakointitaustaakaan ei ole, mikä on tietysti positiivinen asia.

Nikotiini supistaa verisuonia ja kun nivel ei saa verta, heikkenee ongelma-alueen verenkierto.

– Painoa on tullut jokunen kilo ylimääräistä, mutta pidän huolta, ettei sitä tule lisää. Siksi liikunta ja monipuolinen ruokavalio ovat tietoisia arjen valintojani. Lihaskunnon merkitys on diagnoosin jälkeen korostunut entisestään, sillä lihaksista niveletkin saavat tarvitsemaansa tukea.

Nivelrikkodiagnoosi ei siis missään tapauksessa ollut maailmanloppu, vaikka se pitkään kipuja Elinalle aiheuttikin. Hän muistuttaa, että nivelrikon hoito vaatii diagnoosin saajalta sekä viitseliäisyyttä että aktiivista asennetta. Elina on ollut koko ajan erittäin motivoitunut saadakseen toimintakuntonsa takaisin.

Nivelrikko ei katso ikää

Elinasta on ollut hieman huvittavaakin huomata, millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on nivelrikkoa kohtaan. Moni kuvittelee, että kyseessä on vain ikäihmisten vaiva eikä tule ajatelleeksi, että nivelrikon voi aiheuttaa myös jokin tapaturma, kuten vaikkapa lipsahtava askel sienimetsällä.

– Joku on jopa kysynyt, että mistä ihmeestä muka nuori ihminen olisi nivelrikon voinut saada. Aivan kuin kyse olisi jostain harvinaisesta trooppisesta viruksesta, jolle nuoremmat ovat immuuneja! Minulta on myös kysytty, että kuinka nopeasti nivelrikko minut invalidisoi, Elina kertoo nauraen.

Vakavoiduttuaan hän toteaa, että voi toki olla, että hänestä joskus tulee vaivan vuoksi polviproteesipotilas. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan mitään merkkejä siitä, että proteesi olisi lähitulevaisuuden visio.

Elämä on hyvää, liikkuvaista ja onnellista juuri nyt ja näin.

Kuvat: Suvi Laine

Terhi Kangas

Kirjoittaja on terveysaiheisiin erikoistunut freelance-toimittaja ja sisällöntuottaja. Tavallisten suomalaisten onnistumistarinat oman hyvinvoinnin edistämiseksi ovat Terhi Kankaan ammatillisia intohimoja.